”Onko se jotain terapiaa? Uteletko asioita, joita voit sitten kertoa työnantajalle? Onko pakko osallistua? Sanotko sinä sitten, mitä ja miten pitää sopia?”
Nämä ovat hyviä kysymyksistä, jotka usein nousevat esiin työyhteisösovittelusta puhuttaessa. Tämä on myös itselle hyvä muistutus siitä, että vaikka tulee näiden asioiden parissa paljon työskenneltyä, niin saattaa helposti itseltäkin unohtua se, että on luonnollista ja ymmärrettävää, että aihe saattaa herättää kysymyksiä, hämmennystä, ennakkoluuloja ja jopa pelkoa.
Koska aihe on herättänyt kysymyksiä, niin avaan sitä tässä hieman tarkemmin.
Työyhteisösovittelussa käytävät keskustelut eivät ole terapiaa
Työyhteisösovittelun yksilökeskustelu ei ole terapiaa. Keskustelussa kyllä keskustellaan luottamuksellisesti asioista juuri siitä näkökulmasta, jonka haastateltava kokee itselleen tärkeäksi, mutta terapiaa se ei ole.
Työyhteisösovittelija ei ole työnantajan kätyri
Sovittelijan tehtävänä ei ole udella asioita, eikä varsinkaan kertoa niitä eteenpäin kenellekään. Tämä on ehdoton sääntö. Haastateltavan kanssa yhdessä voidaan toki sopia, että joitakin asioita nostetaan tulevassa yhteiskeskustelussa esiin, mutta tämäkin tapahtuu haastateltavan aloitteesta ja sovittelija on tässä tukena, ei kertojana.
Sovittelijan velvollisuuksiin kuuluu jo ennen sovitteluprosessin alkamista tehdä tilaajalle (esim. juuri työnantajalle) selkeästi selväksi sovitteluprosessin kulku, johon kuuluu ehdoton luottamuksellisuus ja vaitiolovelvollisuus. Toimiessaan eettisesti oikein koulutettu työyhteisösovittelun asiantuntija ei suostu ottamaan ennakko-oletuksia sovittelun tilaajalta eikä keneltäkään muultakaan. Juuri tämä seikka puoltaa usein siitä saatavaa hyötyä, kun käytetään ulkopuolista sovittelijaa.
Työyhteisösovittelun yksilökeskusteluun on velvollisuus osallistua
Jos työyhteisösovittelu on otettu käyttöön työyhteisön ristiriitatilanteeseen ratkaisukeinona, on siihen velvollisuus osallistua kaikkien niiden, joita asia koskee tai ketkä katsotaan osalliseksi tilanteeseen. Tähän on lakiperustaiset velvoitteet.
Sovitteluun osallistuminen on työntekijän velvoite työnantajan kanssa yhteisesti sovittuna tai työnantajan työturvallisuuslain nojalla asettamana. Työnantaja voi määrätä työntekijälle työlainsäädännön mahdollistamat seuraamukset, jos työntekijä ei osallistu sovitteluun.
Työyhteisösovittelija ei anna valmiita ratkaisuja sovintoon
Työyhteisösovittelija ei ole se henkilö, joka päättää mitä ja miten sovitaan. Yksilökeskusteluissa jokainen työyhteisön jäsen saa kertoa oman kokemuksensa ja näkemyksensä. Jokaisen kokemus on ainutlaatuinen ja jokaisen kertoma versio tilanteesta on tärkeä kuulla.
Kuulluksi tuleminen auttaa jokaista hahmottamaan omaa tilannetta yhteisössään. Sovittelijan rooliin ei kuulu myöskään toimia ”tuomarina” eikä valmiiden ratkaisujen tarjoajana.
Työyhteisösovittelijan tehtävänä on valmistella osapuolia tulevaa yhteiskeskustelua silmällä pitäen ja rohkaista kaikkia osapuolia kertomaan avoimesti omista näkemyksistään liittyen tilanteeseen. Tavoitteena on, että yhteiskeskustelussa henkilöt, jotka itse parhaiten tietävät ongelmansa, ovat myös niitä, jotka parhaiten osaavat löytää ongelmaansa ratkaisun.
Ja näin usein tapahtuukin ja ennen kaikkea kestävästi, sillä sovinto on luonnollisesti kestävämmällä pohjalla, kun sitä ovat olleet työstämässä henkilöt itse, eikä sitä ole tarjottu valmiina. Työyhteisösovittelija toimii siis tässä kaikessa fasilitaattorina ja ohjaajana, mutta ei valmiiden ratkaisujen tarjoajana.
Työyhteisösovittelun yksilökeskustelut saavat jännittää, mutta pelätä niitä ei tarvitse
Toivottavasti tämä avasi työyhteisösovittelun yksilökeskustelujen merkitystä ja tarkoitusta osana prosessia. Ja kuten alussa mainitsin, niin ymmärrän hyvin, että kyseinen asia saattaa jännittää ja jopa pelottaa. Sekin on siis aivan luonnollista, mutta voin kuitenkin ikään kuin rohkaisuksi kertoa, että usein juuri he, jotka ovat eniten keskusteluja jännittäneet tai suhtautuneet niihin varauksellisesti, ovat jälkeenpäin kertoneet hyötyneensä juuri niistä eniten ja omalla esimerkillään edesauttaneet koko työyhteisön hyvinvoinnin kehittymistä.
Työyhteisösovitteluun ja prosessin kulkuun voit tutustua Työyhteisösovittelu-osiossa.
Kirjoitin aikaisemmin blogissani työnantajan ja johdon velvollisuudesta huolehtia työpaikan työilmapiiristä ja ihmisten työhyvinvoinnista.